Keskenmeno.

13.8.2016 Yleinen

Heippahei.

Ajattelin nyt kertoa keskenmenosta, joka tapahtui äskettäin ja josta olemme vielä selviämässä.

Ensimmäinen ajatus omassa päässä on, MIKSI? Taas…

Palataan kuitenkin vielä ensimmäiseen keskenmenoon, joka tapahtui vuoden alussa..

Pari päivää ennen joulua tein raskaustestin, joka näytti positiivista. Kerroin tästä heti avopuolisolleni, joka oli hämillään mutta onnellinen. En uskonut että olen raskaana, joten testejä tuli tuhlattua sitten heti urakalla…. No tämä todella toivottu raskaus päätyi keskenmenoon suunnilleen rv.8….

Päätimme puolisoni kanssa, että uusi yritys aloitetaan kesäkuussa kun olen saanut opiskeluni päätökseen. .

Tuli vihdoin kesäkuu, ja vauvahaaveet vaan kasvoivat..

Heinäkuun puolessa välissä menin antamaan pissanäytteen tk:n, kun epäilin pissatulehdusta.. Selvisi että minulla on tulehdus, ja olen  raskaana. R-A-S-K-A-A-N-A !!!!

 

 

Hymyissä suin kävelin terveyskeskuksen pihalta auotolleni ja lähdin ajamaan kauppaa kohti. Mielessäni pyöri kuvat, kuvat vauvasta joka olisi meidän molempien näköinen… Isän ruskeat nappisilmät ja äidin nenä. Täydellisen pehmeä iho ja pikkuruisen pienet sormet ja varpaat..<3

Kävin heti ostamassa kaupasta pienet pörrösukat, jotka käärin pakettiin.. Ajaessani kotiin kuvat meistä kolmesta yhdessä, sai minut itkemään onnesta… Radiossa soi Elastisen ja Johanna kurkelan ” Oota mua”, jonka sanat painui syvälle mieleen.. Kotiin mennessä käärin pehmeät sukat pakettiin, jotka annoin puolisolle tämän tultua töistä kotiin.  Toinen vähän ihmetteli että ”mitä tämä nyt on” 😀 Sitä onnen määrää kun hän avas paketin ja tajus mistä oli kyse…Tunti siinä varmaan sitten halailtiin ja itkettiin(minä itkin) onnesta… 🙂

Seuraavalla viikolla mulla kuitenkin eräänä iltana tuli masu tosi kipeeksi. Niinku ois menkat alkamassa. Vähän huolestuin jo mielessäni.

Seuraavana päivänä(oliko keskiviikko???) mahakipu yltyi ja päivällä vessassa käydessäni huomasin että paperiin tuli verta… Sydän alko hakkaamaan tuhatta ja sataa ja hoin mielessäni eieieieieiei…..Taasko???? Yritin siinä rauhotella itteeni, mutta paniikissa olin ja laitoin jo miehelle viestiä asiasta..

Kohta mahakipu yltyi niin pahaksi, että jouduin jättämään ruuanlaiton kesken ja juoksin vessaan kipristelemään ja oksentamaan…. verta tuli vaan enemmän ja enemmän… Itkin.

Musta tuntu että taju lähti kun kipu oli jotakin niin järkyttävää.. Laitoin miehelle viestiä että soita  päivystykseen en ite pysty.,.. Mies ei ollut kuitenkaan tuota huomannut ja kun tuli töistä kotiin mun olo oli jo hiukka helpottanu.

Sain lopulta  ite soitettua päivystykseen ja sieltä sanoivat että tuu jos kipu pahenee ja käski ottaa paracetamolia.. En kuitenkaan pystynyt enää olla kotona ja niin lähettiin ajamaan päivystykseen.

Kello oli kymmenen illalla kun päästiin perille. 12 aikoihin hoitaja tuli kyselemään käytävällä mun oireita ja mittaili verenpaineet jne.. Päivystyksessä oli niin paljon porukkaa, että lääkärille ei välttämättä heti pääsisi. En pystynyt kipujen takia istumaan, joten seistyäni noin kolme  tuntia odotustilassa, sanoin vieressä istuvalle miehelleni, että käy kysymässä olisiko vuodepaikkaa.

Pääsin käytävälle makaamaan vuoteeseen. Kipu oli jo tässä vaiheessa hellittänyt melkein kokonaan joten koitin nukkua…

Joku narkkari käveli mun ympärillä koko ajan etten pystynyt edes nukkua. Kuulin jonkun itkua. Mua pelotti..

Rakas puolisoni istu mun vierellä klo.3.00 asti yöllä… Välillä silitti mun päätä ja rauhoitteli. Mä olin sekasin väsymyksestä ja kaikesta enkä enää jaksanut maata vain käytävällä ja odottaa lääkäriä… kyyneleitten läpi näin lääkärin joka selitti miehelleni että kyseessä on luultavasti keskenmeno. ” En voi sanoa tarkempaa tietoa, emmekä pysty tekemään ennen aamua mitään. Tulkaa huomenna uudestaan…” Puhe jatkui mutta mä kävelin pois.. En halunnut kuulla enempää…..

Nyt tulee itellä sen verran kyyneleitä. että mun näkökenttä sumenee. Jatkan myöhemmin.

Eka kerta.

12.8.2016 Yleinen

Ajattelin sitten ruveta  kirjoittamaan  ihan omaksi iloksi ja tunteiden purkamiseksi…

Päällimäisenä mielessä keskenmeno, josta aion kertoa kun alkuun pääsen.

KUKA?

Itsestäni en vielä paljasta kaikkea. En sitä, että kuka olen, mutta se ehkä selviää ajan myötä.

Ikää on kuitenkin  20vee ja … Lukemalla selviää enempi.

MITÄ?

Vaikka tämä raskausblogi nimellä onkin, aion kirjoittaa tänne KAIKESTA mielessäpyörivistä asioista.

MIKSI?

Oon niin monta vuotta haaveillut oman blogin perustamisesta, mutta olen ottanut turhia paineita.. Mitä jos en jaksakkaan kirjoittaa, mitä jos sitä ei lue kukaan.. ? Mutta tulin siihen tulokseen, että oli lukijoita sata tai nolla, teen tätä ihan päiväkirja mielessä. Omaksi iloksi ja suruksi. 🙂 Tämä on siis ihan eka kerta.

 

Haaveissa siis oma rakas lapsi… <3

Vauvalle vaatetta

28.7.2016 Yleinen

  1. Tänään tuli taas postissa vauvan vaatteita joita oon tilannut 🙂 oisko tossa nyt 6uutta pukua ja toppahaalari 🙂 Oon ainakin ajoissa, eilen kuulin yhdeltä kaverilta että odottaa myös vauvaa samoilla viikoilla ja siitä asiasta puhuttaessa sanoi että on yksi body odottamassa..Ehkä vähän intoilen, onhan meillä tosiaan jo tuo pinnasänkykin ostettu 🙂 Tänään iski joku masis kohtaus, kun vilkasi peiliin..tunsi itsensä taas niin rumaksi :/ mutta tätähän tää raskaana olo on, mielialat heittelee..

Ensimmäinen potku

26.7.2016 Yleinen

Rv 16+3

Rv 16+3

Tutustun nyt blogin pitämiseen, koska haluan pitää kirjaa raskaudesta, enkä ole mistään löytänyt raskauspäiväkirjaa :/ Kolmas raskaus vkolla 16+3 ja tänään tunsin pikkuisen potkun ensimmäistä kertaa 🙂 En muistanut yhtään kuinka huikeelta se tuntuukaan <3 Ensimmäinen poika 12v ja toinen poika 6vuotta, on siis sisaruksilla hiukan ikäeroa..Jännittää jo synnytyskin..

Pieniolento

30.1.2016 Yleinen

Hei! Olen 30 lähestyvä tyvär!

Minulla on edellisestä liitosta, 5 ja 8 vuotihaat poikaset.

Nyt sisälläni mellakoi pieni olento, jonka olisi kuukauven sisälä aikomus syntyä <3

Hyvin on ootusaika menny ja malttamattomana ootelhan uuen tulokhan syntymistä, kaikki on kotona jo valmhiina ja isin on ihan täpinöishän ekasta lapsesthan 🙂 se ruukaa raatailla mashuun pienelle olennolle ja taputella ja silitellä ja vasta se olento masusa innostuu temuamhan 🙂

the synnytys

23.10.2015 Yleinen

Synnytys on luonnollinen asia. Asia jonka todellisista piirteistä usein vaietaan tai niitä muutellaan. Synnytyspelkoisena kuulin usein, se on vaan hetkellistä ja kun vauva on ulkona,  et enää muista koko asiaa. Missä on ne tarinat, kuinka äidille on jäänyt pelko synnytyksen jälkeen?  Onko tosiaan niin, että aika kultaa muistot?

Itse en kuvittelekkaan hankkivani toista lasta. Synnytyksestä jäi todella epämiellyttävä kuva. Eihän se mitään ruusuilla tanssimista olekkaan.

Neiti siis syntyi käynnistettynä viikoilla 38+2. Monien valvottujen ja kivuliaiden päivien jälkeen lääkäri katsoi selkäni ja jaksamiseni kannalta,  parhaaksi käynnistää synnytys. Mitään niin suurta virhettä en ole tehnyt, kuin käynnistykseen suostumisen.

Minut otettiin saliin 4.8 illalla. Ensimmäisen cytotecin sain 5.8 aamulla. Alku oli melko hidastaja, koska en ollut nukkunut niin voimat olivat lopussa. Toisen cyton antoivat klo 13 jonka jälkeen alkoivat pienet supostukset. Sain suun kautta lääkkeitä ja niin sanotun peppupiikin. Klo 21 annettu olikin viimeinen cytotec minkä sain. Tabletin otosta 15minuuttia ja meni vedet. Supistukset pamahtivat täysillä saman tien. Alkuun 10min välein. Olin tässä vaiheessa varmasti jokaisen kätilön painajainen,  sillä kipukynnykseni on hyvin matala ja pyysin särkyyn lääkkeitä. Aina vain samaa sain. Lopulta meni hermot klo 04 kun lääkkeet ei auttanut ja supistuksia tuli jo 5min välein.

Kätilö päätti sisätutkimuksen jälkeen lähettää minut takaisin saliin. Onneksi siellä oli ymmärtäväinen kätilö, joka heti kysyi haluanko epin. Lääkäri tuli melkein heti laittamaan epiduraalia, jonka laitto olikin asia erikseen. Ei mennyt ekalla,  eikä vielä tokallakaan kerralla. Neljäs kerta toden sanoi. Sen saatuani olinkin kuin taivaassa. Ekaa kertaa moneen päivään,  nukuin jopa kolme tuntia putkeen.

Kaiken kaikkiaan kolmesti saivat lisätä epiä kun vaikutus lakkasi, kunnes oli aika ponnistaa. Tämä olikin suoraan sanottuna se helvetin alku. Epiduraalin vaikutus lakkasi ja ponnistettavana oli väärässä tarjonnassa tuleva vauva. Sitä kipua ei pysty edes kuvailemaan. Minä joka lupasin olla huutamatta tai kiroilematta,  huusin täyttä kurkkua,  että ottakaa se nyt pois, etten pysty tähän.

Loppujen lopuksi synnytyksen kestoksi taidettiin merkitä 12h. Repeämä ja muutama tikki matkassa lähdettiin osastolle. Tässä vaiheessa olin jo vakaasti päättänyt, että lapsiluku on täynnä. Synnytä en koskaan enää.

Tervetuloa bloggaamaan raskaudestasi! :)

13.10.2015 Yleinen

Ultra rv 12+6

19.8.2014 Yleinen

Moikku!

Läksyt vie Tahuomenna najan vaikkei oo tässä jaksossa ees paljon kursseja… No mutta jospa saisin tännekkin jtn aikaiseksi.

Ultrahan mulla oli siis rv12+6. Mentiin sit sinne avopuolisoni kanssa ja siellähän se pikkuinen oli. Kätilöllä oli hankaluuksia, kun pikkuinen oli niin vilkas. Ei meinannut saada kunnon kuvia, muksu heitti volttia suuntaan ja toiseen. Kivat kuvat kuitenkin saatiin ja kaikki oli niin kuin pitikin. Siellä se kultarakas on ♡ Voi minun kannaltani tulla ongelmia jos pikkuinen noin villi olisi koko raskausajan.. No jospa se siitä.

Tää koulussa istuminen 8 h ei tee vain oikein hyvää.. Selkä niin jumissa.. :/

Mutta tärkeintä että pikkuinen on kunnossa. Nyt siis menossa rv 14+4.

20140807_140655-1

Siinä vielä kuva.

Nyt kotona käymässä ja huomenna takas kämpille. 🙂

Hei maailma!

7.8.2014 Yleinen

Olen 25- vuotias sairaanhoitaja pääkaupunkiseudulta. Kirjoittelen minun ja avopuolisoni haaveesta saada lapsi.

Olen saanut tietää 18-vuotiaana minulla olevan perinnöllinen sairaus, jonka takia hedelmällisyyteni on huono. Olemme yhdessä tehneet päätöksen puolisoni kanssa, että ehkäisy jätetään pois ja jos lapsi tulee niin tulee.

 

Päivittelen blogiini edistymisestämme niin hyvistä kuin huonoista asioista.

 

~ M

Ultrat

6.8.2014 Yleinen

Jees, eli nyt ois tarkoitus kertoo raskausajan juttuja mitä on käyny. 🙂

Elikkäs rv5 mulla alko jumalattomat kivut. Yritin sietää sen minkä pystyin, mutta lopulta oli lähdettävä 1 aikaan yöllä päivystykseen. Sielläpä sitten kerroin olevani raskaana ja passittivat lääkärille. Lääkäri siinä sitten kovakourasesti tonki ja murjo miun mahaa. Eipä tuo mitään löytänyt joten gynelle oli lähdettävä 3 aikaan yöllä. Siellä naureskelivat vaan, että pyh ja pah sulla mitää kipuja oo että raskaudesta johtuu. No mentii nukkumaan mutta saatiin aika sinne gynelle kuitenkin seuraavalle aamulle. Siellä se sitten sorkki ja katteli ultralla. Löysi kohtuni takaa nestepussin (joka todennäköisesti oli kuulemma verta). Nestepussi oli 4cm×7cm kokoinen, joten ei ihme että oli ollut kipuja. Ne ei kuitenkaan kuulemma voineet tehdä asialle mitään ja se oli vaan kärsittävä panadolin ja lämpimän kaurapussin avulla. 20140806_134231

Tässä kuva ekasta ultrasta.

Kivut todella vain jatkuivat ja jatkuivat. Olin jo viikon jälkeen äärettömän väsynyt, koska kipu ei antanut aikaa unelle. Sitten äitini soitti uuden ajan ku sanoi ettei tuosta mitään tule, kun istuin yksinäni yöllä pihalla sikiöasennossa ja itkin. Viileä kuitenkin auttoi vähän asiaa. No sitten soitettiin uusi aika gynelle oisko ollu rv6 alussa. Sielläkäytiin ja nestepussi ei ollut hävinnyt. Ultrassa näkyi vain ruskuaispussi, sikiöstä ei tietoakaan. Epäilivät että raskauteni oli vain niin sanottu tuulimuna. Antoivat vaan kontrolli ajan viikkoa myöhemmäksi. Rv7 alussa kuitenkin kivut noin vain loppuivat kuin seinään. Kävin kontrollissa, jossa nyt näkyi jo sikiökin. Kunnossa oli kaikki ja neste oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

20140806_134723

Tässä rv7 kuva.

No kun selvittiin kivuista ja nestepussista, niin eikös seuraavaksi pahoinvointi.. Nyt rv12+5  pahoinvointi on hellittänyt vähän.

Sitten oli rv9 eka neuvola. Siellä ultrasivat masun päältä ja itkuhan siinä melkein tuli kun näki miten pieni ihmisen alku heiluttaa kättään. Siellä se rakas on ja kaikki kunnossa ♡

20140806_134952

Jees mutta huomenna ns. eka virallinen ultra. Sieltäpä kirjoittelen sitten taas 🙂